Väikseke

"Väiski"

Väiski oli melko sattuma ostos. Hakusessa oli eestistä kiva urheiluhevonen, joka lähdettiin porukalla katsomaan. Urheiluhevonen ei ollut aivan hakemaamme, mutta samalla silmään osui saman tallin tarhassa seisova pyöreähkö eestinhevonen. Myyjältä kysäistiin olisiko tuota hevosta mahdollista kokeilla, mutta naurua saatiin vastaukseksi "Se on neljävuotias, aivan hirveän luontoisesta emästä ja isäkin osaamaton puskaratsu. Sillä ei ole tehty mitään, eikä siitä mitään puskajunttia osaavampaa tule". Piia ja Oona olivat kuitenkin jo ihastuneet pyöreään poniin ja pian kyytiin lastattiin urheiluhevosen sijaan puskaratsu ja kauppakirjat sovittiin. Hintaa ruunalla ei ollut melkeimpä ollenkaan.

Jos meidän Väiskiä pitäisi kuvailla kahdella adjektiivillä, ne olisivat todennäköisesti ikuinen lapsi, ja pomminvarma otus. Väiskillä on siis varsin monipuolinen persoona, eikä ruunan kanssa kyllä oikein tylsääkään voi tulla. Väiski on kaikessa söpöydessään yksi tallin lempeimmistä hevosista, eikä se kyllä koskaan ole ketään näykkinyt tai potkinutkaan. 

Hoitaessa Väiski on leikkisä mutta samalla todella rauhallinen. Se saattaa alkuun pyöriä kuin häkkärä, mutta pieni muistutus saa Väiskin rauhoittumaan. Ruuna hörisee, pusuttelee ja levittää rakkauttaan esteettä. Jos siis ei pidä hellyydenkipeästä nallekarhusta, ei kannata vaivautua hoitelemaan Väiskiä. Tallimme oma vemmelsääri on nuoresta iästään huolimatta tarvittaessa oikein sivistynyt ja hieno. Pientä taluttajan palvonnan sekaista pörräämistä lukuunottamatta Väiski kulkee talutuksessa enemmän kuin hienosti. Se ei vilkaisekkaan tienvieren ruohomättäitä, mutta kivoille heppakavereille se silloin tällöin saattaa hirnahtaa. 

Ratsastaessa Väiski muistuttaa vähän liikaakin kaimaansa sarjakuvista. Se on erittäin innokas ja utelias hevonen, eivätkä sen liikkeet muistuta mitään muuta kuin pienen varsan kipittävää askellusta. Ei ole harvinaista kokea muutamaa ilopukkia ruunan selässä, mutta koskaan ei niistä ole tiputtu. Pienet hypähdykset ovat enemmänkin Väiskin tapa sanoa: "Tämä on kivaa, jatketaan!". Meidän eestinotus on siitä aivan ihana poni, että sen mielestä kaikki on kivaa. Se liikkuu aina yhtä reippaasti ja pilke silmäkulmassa oli kyse sitten esteistä, maastoilusta tai koulupakertamisesta. Vaikka ensinäkemältä ei uskoisi, Väiski on tallin pomminvarmin hevonen. Päistärikkö ei koskaan säiky mitään, mutta tutkii senkin edestä. Maastossa ruuna onkin ensimmäisenä työntämässä päätään pusikkoon tai uuteen ja uskomattomaan uittopaikkaan. Esteillä Väiskin innostustaso saattaa toisinaan nousta aivan uskomattomiin sfääreihin. Ruuna hyppää terhakkaasti ja todella reippaasti esteen kuin esteen, yleensä hyvällä ilmavaralla. Nuorukainen kääntyy esteradalla vaikka kolikon ympäri ja harvemmin pudottelee tai tiputtelee.

   
© Tiia Tahvainen, yksinoikeudella

Hoito-ohjeet

• Käytössä aina ruskea yleissatula, päässä aachensuitset
• Sileällä ei suojia, esteille eteen jännesuojat
• Sateella sadeloimi, hikisenä päälle kuivatusloimi
• Tarhataan Jekun kanssa, päitset pois